Mörkö
Ameriikan ihme Mörkö suuri keltavalkoinen koiranpentu. Kultainen ilmestys ei ole saanut lempinimeään käytöksestään, vaan sen taipumuksesta nähdä aivan omia mörköjään. Ruuna on vähän ressukankin näköinen pälyillessään ympärilleen ja säpsähdellessään milloin mitäkin, mutta kiltti se on. Mörkö rakastaa ihmisiä ja niiden seuraa ja pitää pitkistä halihetkistä yli kaiken. Keltuainen kaipaa myös hevosten seuraa, mutta usein vain härnää muita ja saa sitten turpiinsa. Ruunalla onkin usein minä tahansa hetkenä ainakin yksi haava tai kalju kohta jossain.
Mörkö tuntuu olevan vieroitettu liian aikaisin. Se tykkää tutkia asioita suullaan ja jokainen karsinaan saatu harja pitää ensiksi haistaa, sitten ehkä maistaa. Ihmisten kädet pitää nuolla ja taskut tutkia ja hiukset sotkea. Se on suloinen mutta raivostuttava tapa, muttei hevosta voi nyt liiasta seurallisuudestakaan torua. Mörkö vain pitää ihmisistä, ei sen kummempaa. Mörön ihmisläheisyys on ihan hyvä asia, sillä se jännittävän asian kohdatessaan tukeutuu ihmiseen ja luottaa, ettei tässä ole mitään hätää jos ihmisetkään eivät hötkyile. Kolikon kääntöpuolena pitää olla varoillaan, ettei ruuna hyppää syliin nähdessään jotain vähänkin jännää. Varoituksen sanana, aika moni asia on Mörön mielestä jännä.
Tässä on yksi näppärä ratsu. Mörkö on erittäin mukava ratsastaa, kevyt ja kulkee omalla moottorillaan. Se jää kuitenkin helposti tyhjäksi edestä ja vaikka ruuna kulkisikin kauniin näköisesti, vaatii se aika paljon työstämistä tullakseen oikeasti tuntumalle. Mörkö on paikoin vähän hidas pohkeelle ja tuntuu välillä etenevän kuin tervassa, mutta nätisti ja napakasti kun pyytää niin Mörkökin liikkuu eteen. Liian napakoista pyynnöistä se saattaa vähän närkästyä ja potkaista sivulle, muttei yleisesti tee mitään hurjuuksia. Mörkö on näppärä estepolle jonka laukka on ehdottomasti sen paras askellaji. Sillä on ilmavat, ylämäkeen suuntautuvat askeleet ja se pomppaa kepeästi suurimmasta osasta esteistä yli. Ruunalla on kuitenkin taipumus luikahtaa ohi mikäli ratsastaja ei ole aivan mukana, mutta onneksi se ei ole kovin nopea liikkeissään, joten kiellon pystyy usein ennakoimaan.
Mörkyli on mukava ja seurallinen herkkä hevonen, jolta luonnistuu kaikki perushyvin. Ilman satulaakin sillä pystyy menemään, mutta paksun westernhuovan kanssa, sillä kapealla hevosella on niin luiseva selkä, että vain teräksisen takapuolen omistavat pystyvät istumaan siellä mukavasti.
Mörkö tuntuu olevan vieroitettu liian aikaisin. Se tykkää tutkia asioita suullaan ja jokainen karsinaan saatu harja pitää ensiksi haistaa, sitten ehkä maistaa. Ihmisten kädet pitää nuolla ja taskut tutkia ja hiukset sotkea. Se on suloinen mutta raivostuttava tapa, muttei hevosta voi nyt liiasta seurallisuudestakaan torua. Mörkö vain pitää ihmisistä, ei sen kummempaa. Mörön ihmisläheisyys on ihan hyvä asia, sillä se jännittävän asian kohdatessaan tukeutuu ihmiseen ja luottaa, ettei tässä ole mitään hätää jos ihmisetkään eivät hötkyile. Kolikon kääntöpuolena pitää olla varoillaan, ettei ruuna hyppää syliin nähdessään jotain vähänkin jännää. Varoituksen sanana, aika moni asia on Mörön mielestä jännä.
Tässä on yksi näppärä ratsu. Mörkö on erittäin mukava ratsastaa, kevyt ja kulkee omalla moottorillaan. Se jää kuitenkin helposti tyhjäksi edestä ja vaikka ruuna kulkisikin kauniin näköisesti, vaatii se aika paljon työstämistä tullakseen oikeasti tuntumalle. Mörkö on paikoin vähän hidas pohkeelle ja tuntuu välillä etenevän kuin tervassa, mutta nätisti ja napakasti kun pyytää niin Mörkökin liikkuu eteen. Liian napakoista pyynnöistä se saattaa vähän närkästyä ja potkaista sivulle, muttei yleisesti tee mitään hurjuuksia. Mörkö on näppärä estepolle jonka laukka on ehdottomasti sen paras askellaji. Sillä on ilmavat, ylämäkeen suuntautuvat askeleet ja se pomppaa kepeästi suurimmasta osasta esteistä yli. Ruunalla on kuitenkin taipumus luikahtaa ohi mikäli ratsastaja ei ole aivan mukana, mutta onneksi se ei ole kovin nopea liikkeissään, joten kiellon pystyy usein ennakoimaan.
Mörkyli on mukava ja seurallinen herkkä hevonen, jolta luonnistuu kaikki perushyvin. Ilman satulaakin sillä pystyy menemään, mutta paksun westernhuovan kanssa, sillä kapealla hevosella on niin luiseva selkä, että vain teräksisen takapuolen omistavat pystyvät istumaan siellä mukavasti.
Sukutaulu
i. Fluorescent
xx - 165cm - rt - EVM e. Greatest Moments qh - 154cm - vkk - EVM |
ii. No Trouble
ie. Some Attitude ei. Record Playah ee. Great Hits |
iii. Bourbon Silk
iie. Blah iei. The Gingerbread iee. Indigo eii. Recording eie. Little Player eei. Not Now Dear eee. Nameless |
Kilpailukalenteri
Kouluratsastus, villit
15.11.2014 - HeC - Vaahterapolku - 12/19
15.11.2014 - HeB - Vaahterapolku - 16/24
15.11.2014 - HeC - Vaahterapolku - 12/19
15.11.2014 - HeB - Vaahterapolku - 16/24
Päiväkirja
Vaahterapolun kouluvalmennusviikonloppu 9.-11.1.2015 //Valmentajana Helena, Vaahterapolku
Ryhmävalmennus 9.1.2015
Viikonlopun ajaksi minulle "rääkättäväksi" tullut kolmikko seisoskeli ratsuineen maneesissa ja komensin heidät hevostensa selkään. Rebekka ja Rosanna olivat minulle jo vanhoja tuttuja, mutta Milja ei ainakaan minun muistin mukaan ollut minun valmennuksissa piipahtanut.
Ratsukot aloittelivat alkukäyntejä pitkin ohjin kaviouralla ja seurasin heidän työskentelyään tarkkaavaisena. Mörkö vaikutti hieman säpsyltä tapaukselta ja käskin Rebekkaa jättämään raipan minulle, sillä ruuna selvästi pärjäsi ilman sitäkin. Sani mennä kipitti reippaan oloisesti eteenpäin eikä minulla ollut muuta huomautettavaa kuin Miljan käsistä, jotka näyttivät nousevan ylös. Rosanna ja Hye ratsastivat voltteja useampaan otteeseen, jotta tamma pysyisi hyppysissä eikä keksisi lähteä omille teilleen.
Käskin koota ohjat kätösiin ja aloittaa kevyen ravin. Muistutin välimatkoista, kun Hye tunki turpaansa Mörön takapuoleen. Komensin kaikkia tekemään pääty-ympyrät ravissa ja jatkaa sitten uraa pitkin harjoitusravissa.
Sani hieman säikähti pakkasen paukutellessa maneesin seiniä, muttei aivan kaameaa hepulia saanut. Tamman säikkyily tarttui myös Mörköön, mutta hienosti ratsastajat saivat hevosensa pysymään aisoissa.
Keskiravi sujui etenkin Rosannalta ja Hyeltä tosi hienosti. Tahti pysyi samana vaikka askel venyikin. Lisätyssä ravissa olisin toivonut näkeväni pidempää askelvenytystä, mutta hienosti se meni joka tapauksessa.
Mörkö ei aluksi tajunnut mitä Rebekka siltä halusi, jonka vuoksi kipitti eteenpäin pikkuruisilla askelilla eikä näin ollen venyttänyt askeliaan ollenkaan. Pari laukka-askeltakin sieltä vahingossa tuli. Mutta pienellä hiomisella lähti ruunakin hienosti lisäämään.
Sanilla ja Miljallakin ravityöskentely sujui todella mallikkaasti. Kun sitten käskin nostaa laukan, tamma lähti kuin tykin suusta eteenpäin. Myös Hye innostui laukka-avuista ja pukitti villisti Rosannan roikkuessa takiaisen tavoin sen selässä.
Käskin kaikki laukkaamaan kahdeksikkoa vaihtaen laukan aina oikeaksi.
Lopuksi harjoittelimme vielä siirtymisiä ravista laukkaan ja toisinpäin, jonka jälkeen treenasimme vielä pohkeenväistöä. Ratsastajat saivat luvan antaa hevosille pitkät ohjat ja loppukäyntien aikana selitin ratsastajille aikataulut viikonloppua ajatellen.
Yksityisvalmennus 10.1.2015
Rebekka ja Mörkö jo lämmittelivät maneesissa, kun kipitin paikalle. Hauskan näköinen ruuna hieman säikähti minun paikalle paukkaamista, muttei aivan totaalista hepulia saanut. Kysyin, mitä kaksikko oli jo tehnyt ja sain vastaukseksi voltteja, siirtymisiä sekä pieniä avo- ja sulkutaivutusharjoituksia. Nyökkäsin ja käskin jatkamaan samaa rataa.
Mörkö kulki todella hienosti eteenpäin ja kuunteli ratsastajaansa tarkasti. Käskin nostamaan kootun ravin, sillä se ei kuuleman mukaan Mörön kanssa aina onnistunut, koska ruuna aina "lässähti" kesken kaiken. Komensin ratsukon keskiympyrälle eikä muotoa tuntunut alkuun löytyvän ollenkaan. Mutta pikkuhiljaa alkoi muoto löytymään ja hymyilin tyytyväisenä.
Lopuksi teimme laukkaharjoituksia, joissa ruuna loisti. Se laukkasi hienosti muodossa, vaihtoi laukan mukisematta eikä kompuroinut, pysyi hallinnassa ja muisti edetä maltillisesti.
Seuraava valmennettava kaksikko jo koputteli maneesin ovella, joten käskin Rebekan mennä ottamaan loppukäynnit kentälle tai maastoon. Porkkanapää teki työtä käskettyä ja läks hullunkurisen ruunansa kanssa ulos maneesista.
Yksityisvalmennus 11.1.2015
Viimeinen valmennettava parivaljakko oli Rebekka ja Mörkö. Komensin ratsukon tekemään voltteja käynnissä ja ravissa molempiin suuntiin. Mörkö näytti olevan hyvin kuulolla ja totteli ratsastajansa apuja mukisematta. Myös avo- ja sulkutaivutuksia treenattiin alkuverryttelyjen aikana jonka jälkeen siirryimme itse treenehin.
Treenasimme ensin lisättyä käyntiä kaviouralla. Koska lisätty käynti ei tuottanut ongelmia, siirryimme lisättyyn raviin. Hassun näköinen ruuna ravasi hienosti eteenpäin eikä vaikeuksia näyttänyt tässäkään tehtävässä olevan.
Käskin ratsukkoa nostamaan laukan. Pari kierrosta mentiin ihan rennosti laukassa, jonka jälkeen komensin tekemään pääty-ympyrät molempiin päihin. Hienosti Mörkö taipui ympyrälle eikä kompuroinut jaloissaan.
Otimme seuraavaksi siirtymisiä laukasta käyntiin ja toisinpäin. Mitenkään tyylipuhtaasti laukka ei noussut käynnin jälkeen, mutta pikkuhiljaa alkoi sekin touhu sujumaan.
Lopuksi harjoittelimme vielä koottua ravia. Kuten edellisenä päivänäkin, muotoa ei tahtonut ensin löytyä ollenkaan mutta kun tarpeeksi kauan olimme kahdeksikkoa ravailleet, rupesi ruuna kokoamaan itseään ja meno näytti vallan mainiolta.
Jätin ratsukon tekemään loppuverryttelyt itsenäisesti maneesin ja kipitin itse kahville.
Ryhmävalmennus 9.1.2015
Viikonlopun ajaksi minulle "rääkättäväksi" tullut kolmikko seisoskeli ratsuineen maneesissa ja komensin heidät hevostensa selkään. Rebekka ja Rosanna olivat minulle jo vanhoja tuttuja, mutta Milja ei ainakaan minun muistin mukaan ollut minun valmennuksissa piipahtanut.
Ratsukot aloittelivat alkukäyntejä pitkin ohjin kaviouralla ja seurasin heidän työskentelyään tarkkaavaisena. Mörkö vaikutti hieman säpsyltä tapaukselta ja käskin Rebekkaa jättämään raipan minulle, sillä ruuna selvästi pärjäsi ilman sitäkin. Sani mennä kipitti reippaan oloisesti eteenpäin eikä minulla ollut muuta huomautettavaa kuin Miljan käsistä, jotka näyttivät nousevan ylös. Rosanna ja Hye ratsastivat voltteja useampaan otteeseen, jotta tamma pysyisi hyppysissä eikä keksisi lähteä omille teilleen.
Käskin koota ohjat kätösiin ja aloittaa kevyen ravin. Muistutin välimatkoista, kun Hye tunki turpaansa Mörön takapuoleen. Komensin kaikkia tekemään pääty-ympyrät ravissa ja jatkaa sitten uraa pitkin harjoitusravissa.
Sani hieman säikähti pakkasen paukutellessa maneesin seiniä, muttei aivan kaameaa hepulia saanut. Tamman säikkyily tarttui myös Mörköön, mutta hienosti ratsastajat saivat hevosensa pysymään aisoissa.
Keskiravi sujui etenkin Rosannalta ja Hyeltä tosi hienosti. Tahti pysyi samana vaikka askel venyikin. Lisätyssä ravissa olisin toivonut näkeväni pidempää askelvenytystä, mutta hienosti se meni joka tapauksessa.
Mörkö ei aluksi tajunnut mitä Rebekka siltä halusi, jonka vuoksi kipitti eteenpäin pikkuruisilla askelilla eikä näin ollen venyttänyt askeliaan ollenkaan. Pari laukka-askeltakin sieltä vahingossa tuli. Mutta pienellä hiomisella lähti ruunakin hienosti lisäämään.
Sanilla ja Miljallakin ravityöskentely sujui todella mallikkaasti. Kun sitten käskin nostaa laukan, tamma lähti kuin tykin suusta eteenpäin. Myös Hye innostui laukka-avuista ja pukitti villisti Rosannan roikkuessa takiaisen tavoin sen selässä.
Käskin kaikki laukkaamaan kahdeksikkoa vaihtaen laukan aina oikeaksi.
Lopuksi harjoittelimme vielä siirtymisiä ravista laukkaan ja toisinpäin, jonka jälkeen treenasimme vielä pohkeenväistöä. Ratsastajat saivat luvan antaa hevosille pitkät ohjat ja loppukäyntien aikana selitin ratsastajille aikataulut viikonloppua ajatellen.
Yksityisvalmennus 10.1.2015
Rebekka ja Mörkö jo lämmittelivät maneesissa, kun kipitin paikalle. Hauskan näköinen ruuna hieman säikähti minun paikalle paukkaamista, muttei aivan totaalista hepulia saanut. Kysyin, mitä kaksikko oli jo tehnyt ja sain vastaukseksi voltteja, siirtymisiä sekä pieniä avo- ja sulkutaivutusharjoituksia. Nyökkäsin ja käskin jatkamaan samaa rataa.
Mörkö kulki todella hienosti eteenpäin ja kuunteli ratsastajaansa tarkasti. Käskin nostamaan kootun ravin, sillä se ei kuuleman mukaan Mörön kanssa aina onnistunut, koska ruuna aina "lässähti" kesken kaiken. Komensin ratsukon keskiympyrälle eikä muotoa tuntunut alkuun löytyvän ollenkaan. Mutta pikkuhiljaa alkoi muoto löytymään ja hymyilin tyytyväisenä.
Lopuksi teimme laukkaharjoituksia, joissa ruuna loisti. Se laukkasi hienosti muodossa, vaihtoi laukan mukisematta eikä kompuroinut, pysyi hallinnassa ja muisti edetä maltillisesti.
Seuraava valmennettava kaksikko jo koputteli maneesin ovella, joten käskin Rebekan mennä ottamaan loppukäynnit kentälle tai maastoon. Porkkanapää teki työtä käskettyä ja läks hullunkurisen ruunansa kanssa ulos maneesista.
Yksityisvalmennus 11.1.2015
Viimeinen valmennettava parivaljakko oli Rebekka ja Mörkö. Komensin ratsukon tekemään voltteja käynnissä ja ravissa molempiin suuntiin. Mörkö näytti olevan hyvin kuulolla ja totteli ratsastajansa apuja mukisematta. Myös avo- ja sulkutaivutuksia treenattiin alkuverryttelyjen aikana jonka jälkeen siirryimme itse treenehin.
Treenasimme ensin lisättyä käyntiä kaviouralla. Koska lisätty käynti ei tuottanut ongelmia, siirryimme lisättyyn raviin. Hassun näköinen ruuna ravasi hienosti eteenpäin eikä vaikeuksia näyttänyt tässäkään tehtävässä olevan.
Käskin ratsukkoa nostamaan laukan. Pari kierrosta mentiin ihan rennosti laukassa, jonka jälkeen komensin tekemään pääty-ympyrät molempiin päihin. Hienosti Mörkö taipui ympyrälle eikä kompuroinut jaloissaan.
Otimme seuraavaksi siirtymisiä laukasta käyntiin ja toisinpäin. Mitenkään tyylipuhtaasti laukka ei noussut käynnin jälkeen, mutta pikkuhiljaa alkoi sekin touhu sujumaan.
Lopuksi harjoittelimme vielä koottua ravia. Kuten edellisenä päivänäkin, muotoa ei tahtonut ensin löytyä ollenkaan mutta kun tarpeeksi kauan olimme kahdeksikkoa ravailleet, rupesi ruuna kokoamaan itseään ja meno näytti vallan mainiolta.
Jätin ratsukon tekemään loppuverryttelyt itsenäisesti maneesin ja kipitin itse kahville.
Varusteohjeet
Varusteista kiitos Kivimetsän varuste, OddPixel ja EQP |